Oma tai läheisen tekemä äänestys

50×70

Aloitin teoksen maalaamisen huhtikuussa 2021 ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Kyseinen kevät tuntui jännittävältä, koska tuleva opiskelupaikka ei ollut vielä tiedossa. Maalauksen alkuperäisenä inspiraationa olivat näkemäni unet. Pääsin opiskelemaan taidehistoriaa ja -kasvatusta Jyväskylän yliopistoon ja teos on ollut yksiöni seinällä, keskeneräisenä ja muuttuvana, opintojeni ajan. Nyt, pian kandiksi valmistuessani, on myös teokseni valmistunut. Se symboloi minulle ympyrän sulkeutumista ja oman paikkani löytämistä. Neidon lisäksi teoksessa on 15 erilaista niveljalkaista ja kotilo.

Noin 70 cm x 2 metriä

Tein tämän Valon Kangas 2023 -tapahtumaan, kun opiskelin puuartesaaniksi. Teos on suurikokoinen ja olisi hauska nähdä se suuressa tilassa ripustettuna sivuttain tai muuten hauskempaan asentoon, hämärään tai pimeään tilaan. Kerrostalokotiini se on hieman liian iso. 🙂 Sain vision tähän, kun näin valashain kuvan Instagramissa ylhäältäpäin meressä.

97×78

Sain taulun yllätyksenä mieheltäni joululahjaksi. Mieheni ei ole saanut kurssitusta tai koulutusta taiteeseen, eikä kummemmin taiteile. Käydessään eräässä jyväskyläläisessä kaupassa, hän huomasi alapinnastaan sopivasti ruostuneen hyllylevyn, sai levyn sieltä, kehysti sen ja kääri lahjapakettiin minulle.

100×80 cm

Vuonna 2007 pidin vuorotteluvapaavuoden Savon Sanomien graafikon työstäni. Yksi tavoite oli keskittyä maalaustaiteeseen tarkoituksena pitää ensimmäinen taidenäyttelyni. Tästä työstä tuli näyttelyn pääteos. Maalauksen tavoite oli kuvata valon ja varjon vaihtelua idyllisenä kesäpäivänä. Pidin näyttelyn Kuopion pääkirjaston aulassa. Sitä kai voi sanoa menestykseksi, koska sieltä varastettiin kaksi pienikokoista piirrosta. Teos on ollut kotini seinällä muistuttamassa, miten me kaikki kaipaamme kiireetöntä kauneutta ympärillemme maailmassa, joka valitettavasti täyttyy ahdistavista uutisista.

Pituus 46 cm, korkeus 15 cm ilman sarvia ja 25 sarvien kanssa

Joskus mietin, että voisi olla hauskaa opetella veistämään moottorisahalla. Mies hommasi moottorisahan joululahjaksi. Tämä on ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen moottorisahalla veistämäni työ. Siitä tuli aika söpö.

A3

Oman vaikean elämäntilanteeni hetkellä näin Geronimosta dokumentin, jossa Geronimo koittaa selvitä valkoisen miehen ajojahdista ja kahden perustamansa perheen kuolemasta.
“Periksiantamattomuus” voisi olla teoksen nimi.
Laitoin varovasti Facebookin apache-ryhmään kyseisen piirroksen näytille. Vastaanotto oli erittäin lämmin ja sain ryhmästä n. 400 viestiä, tykkäystä ja ehdotuksia piirroksen vaihtamisesta mm. sotakirveeseen, koruihin, päähineeseen ja niin edespäin. Joku olisi halunnut ostaakin.
Nykyään tämä teos on serkkuni omistuksessa.

27×35

Tämä teos on ystäväni maalaama. Hän on harrastanut maalausta jo aika pitkään omatoimisesti. Kun hän muutti ulkomaille, piti kodin tavaroita hieman vähentää ja silloin sain valita tämän teoksen muiden joukosta. Se puhutteli minua jotenkin, juuri nuo värit. En ole kyllästynyt tähän maalaukseen vuosien kuluessa.

Ps. Eihän tätä kertomusta julkaista?

80 x 100

Taulussa oleva koira on ensimmäinen beagleni. Koira on menestynyt kilpailuissa ja siitä kertoo osaltaan taulun nimi. Teos on ensimmäinen koira-aiheinen teokseni vuodelta 2018. Tuon jälkeen olen ikuistanut koiria useisiin tauluihini. Tämä teos syntyi viiden päivän aikana kansalaisopiston kesäkurssilla Pohjanmaalla. Taulun kehykset tein luhistuneen heinäladon laudoista.
Nyt tänään teoksen “malli” beagle, Hamitan Hemppa, on lähes 16-vuotias ja koira sekä taulu ovat perheelle erittäin rakkaita.

50×70

Metsässä puiden takaa tuleva auringon valo loi tunnelman, joka muuntui valokuvassa mielenmaisemaksi.

32x32cm

Devin Townsend on yksi suosikkiartisteistani. Tämä teos on Z2-albumin kansikuvasta tehty 3D-tuloste, joka on jälkikäsitelty, maalattu ja koottu. Lopputulos on asetettu kehyksiin. Tässä yhdistyy rakas artisti ja rakas taideharrastus.

1mx1m

Teos kertoo ihmisen vapaudesta. Ihminen voi elää onnellisesti ilman suuria sitoumuksia.

57×47

Olemme saaneet teoksen häälahjaksi anopiltani vuonna 2009. Hän on tämän itse maalannut. Tauluun on mielestäni hienosti saatu kuvattua villin joen virtaus.

60 x 60cm

Harrastan maalausta silloin, kun ehdin ja usein maalaan silloin, kun tunnen surua, raivoa, vihaa, epäoikeudenmukaisuutta tai turhautumista. Tämä taulu sai alkunsa tunteesta, jota Ukrainan sota minussa aiheuttaa. Se kuvaa sitä, kuinka ihmisillä ei ole sananvapautta ja kuinka paljon tukahdutettuja tunteita se aiheuttaa ihmisen sisimpään.

168x72cm

Teos on puolisoni ukin äidin Elli Lehtolan os. Paajanen lapsuudessa siskojensa kanssa kirjottu. Se on selvinnyt sota-ajoista nykypäivään ja haluamme sen säilyvän kauas tuleville sukupolville. Teoksen arvellaan olevan valmistettu villasta kirjoillen Ruokolahdella vuonna 1913-1917 välisenä aikana.

Olemme miettineet, kuinka suojella taulua.
Toistaiseksi se on ollut kotimme paraatipaikalla, se tuli meille Ruokolahden kartanolta kuolinpesän muiden aarteiden mukana.

65×54

Tämä on suosikkini mummoni maalaamista öljyvärimaalauksista. Hän on opettanut ja inspiroinut myös minua taiteen pariin. Kun olin lapsi, lemmikkipapukaijani söivät taulun kehyksistä palasia mummolassa. Jäljet kehyksissä ovat enää niistä jäljellä. Kun mummo täytti 90 vuotta, hän olisi halunnut järjestää taidenäyttelyn, mutta Viitasaarelta ei löytynyt vapaita tiloja näyttelyn pitämiseen. Näin tässä nyt tilaisuuden saada mummoni taidetta esille, vaikkei kokonaista näyttelyä saatukaan.

84 x 73,5 cm

Kissataulu on osa minun ja sisareni lapsuutta ja nuoruutta. Äitimme on aina harrastanut maalausta ja maalaa edelleenkin, mutta tämä on kaikista hänen teoksistaan ikonisin. Se on ollut aina yhtä herttainen ja kodikas, ja saanut usein vaihtuvat vuokra-asunnot tuntumaan kodeilta. Ihan oikea valkoinen kissakin meille saatiin sitten myöhemmin.

Kork. 46 cm, leveys 25 cm

Siskoni Tarja Malinen oli tehnyt tämän patsaan poikansa menehtymisen jälkeen. Voin kuvitella, mitenkä raskasta on ollut työstää tätä teosta. Teos on minulle erittäin rakas. Pekka oli luonani useita kesälomiaan, hänestä tuli minulle erittäin läheinen. Iloinen hyväsydäminen poika. Edelleen kaipaamme häntä kovasti.

47×53

Sain maalauksen lahjaksi 1980-luvulla enoni vaimolta, joka on sen maalannut 1977.
Muistan, kuinka ihastuin tämän teoksen väreihin ja valoon. Myöskin samastuin siihen, miten palavasti hän rakasti taideharrastustaan – hän oli maalannut taulun herättyään yöllä, eikä saatavilla ollut maalauspohjia, joten maalaus syntyi voipaperille!
Hän halusi lahjoittaa tämän maalauksen minulle, koska koimme olevamme sukulaissieluja.
(Itse harrastin noihin aikoihin silkkimaalausta ja usein maalasin öisin, koska lapset olivat taaperoiässä ja täyttivät päivän.)

55 * 60

Teos on alkuvuodesta menehtyneen isoäitini, kuvaamataidon lehtori Varpu Wilskan teos, joka esittää tätiäni lapsena istumassa itselleen tyypillisessä asennossa. Kehystys on vaarini käsialaa. Erityisen rakkaan minulle teoksesta tekee se, että se roikkui isovanhempieni kodin seinällä hyvin keskeisellä paikalla olohuoneessa, ja on näin ollen ollut läsnä valtavassa määrässä sukumme tärkeitä muistoja. Nyt taulu on meidän kotimme kunniapaikalla, ja on ollut sydäntä lämmittävää huomata, että isoäitini ikuistama oleskeluasento on havaittavissa myös omilla lapsillani.

42 X 34

Teos kertoo voimasta selviytyä vaikeuksista. Se on poikani tekemä.

105×63

Olen erittäin erityisherkkä ihminen. Pakenin lapsiperheen parisuhteen ongelmia vieraisiin, kunnes “tie nousi pystyyn“. Kerroin vaimolleni elämäni totuuden ja tiesin, että ero on ainut seuraus. Mutta hän shokista toivuttuaan sanoi, ”Ei erota “.
Hän ilmoitti minut työväenopiston maalauksen perus kurssille.
Maalauksen tulkinta:
Ongelmia paetessani näin, että ruoho on vihreämpää aidan/tai joen takana. Sisimmässäni väärät ihmissuhteet olivat olleet sysimustia, jotka nyt loittonivat ja uuden elämäni aurinko alkoi hiljalleen nousta syvältä.

Mitat:

Kehyksen ulkomitat: korkeus 42 cm ja leveys 32 cm

Grafiikan vedoksessa hymyilen nuorena morsiamena. On vuosi 1966 ja olen juuri mennyt naimisiin. Hääpäivänäni otetusta kuvasta toteutettu monotypia-vedos on tyttäreni käsialaa ja olen saanut sen häneltä lahjaksi vuonna 2008. Teoksen paikka on olohuoneeni seinällä.

70×55

Olemme saaneet taulun häälahjaksi syksyllä 2000. Meidät vihittiin kotona, vaikka vieraat luulivat tulleensa vain poikamme 2-vuotissyntymäpäiville. Yllätyshäiden vuoksi saimme lahjoja jälkikäteen. Appeni on tuottelias taidemaalari ja saimme valita monista hänen tauluistaan mieluisimman. Pidän taulun värikkyydestä ja aiheesta — alastomat muusat jätimme appiukolle…

75×60

Taulussa kesän ihanuutta ja olen maalannut sen itse 82-vuotiaana. (Tekstin kirjoitti Liisan poika.)

Teoskokonaisuus koostuu neljästä puuveistoksesta. Isoimman veistoksen koko n. 30cm x 20 cm x 12 ja pienimmän n. 22cm x 8 cm x 8 cm

Edesmennyt isäni Markku Mannisenmäki on tehnyt Varpuset vuonna 2012 oltuaan jo useamman vuoden vakavasti sairaana.
Isä sai tiedon syövästä vuonna 2005, ja jäätyään pois metsurin työstä hän alkoikin melko pian tekemään puuveistoksia. Vuosina 2006-2013 teoksia syntyi satoja. Isäni ehdittiin noteeraamaan Keskisuomalaisten ITE -taiteilijoiden joukkoon.
Varpuset jäi yhdeksi viimeisimmästä. Teos kuvastaa perheen jäseniä ja jouduttuaan pidempiaikaisesti sädesairaalaan, otti isäni tästä kokonaisuudesta yhden mukaan yhteisten tilojen iloksi. Isäni kuoli kesällä 2013 ja varpunen jäi sille tielleen.

85 x 110 cm

Taulu on uniikki ja se koskettaa henkilökohtaisesti. Itse oppinut taiteilija on oma poikani, mikä tekee taulusta ainutlaatuisen ja merkityksellisen. Aiheesta on tehty hienolla tulkinnalla taideteos, joka on enemmän kuin kuva. Taulun kautta välittyy luovuus taiteelliseen ilmaisuun. Tämän taulun punainen lanka on viiva, joka minulle kuvaa elämän lankaa. ”Parempi pitää lujasti kiinni elämästä ja elää hetkessä, kuin kuluttaa elämää menneiden ja tulevien asioiden murehtimiseen. Välillä pitää muistaa pysähtyä, että ei polta lankaa molemmista päistä”.

3 minuuttia 42 sekuntia. Kyseessä on talkoilla tehty ei-kaupallinen kirjallinen videodokumentti. Omakustanne.

Olemme – teoksen säveltäjä Jyrki Heikkilä, äänittäjä Seppo Niemi, Jättiläinen-yhtye, leikkaaja Ilkka Niekka ja teoksen tuottaja Esa Sironen – halunneet nostaa esiin ja muokata taiteellisesti edelleen Elmer Diktoniuksen Jyväskylälle omistetun 1920-luvulla kirjoitetun runon.

Teos on ollut esillä YouTube -kanavalla.

66x96cm

Muisto opiskeluvuosilta, kun maailma ja tulevaisuus tuntui vielä täysin avoimelta. Värikäs maalaus esineistä, joita oli opiskelijasoluhuoneessa ikkunan edustalla matalan hyllykön päällä.

Teos koostuu kahdesta taulusta, joiden kummankin koko on 50 cm x 40 cm.

Teoksen on maalannut lapsenlapsemme. Valkovuokot ovat kuuluneet sukupolvesta toiseen perheemme, taiteilijan kodin ja isomummolan pihapiiriin. Niiden avautumista on odotettu ja niitä on kerätty maljakkoon äitienpäiväksi.

61cm x 72 cm

Ystäväni taidemaalari Martti Suominen on maalannut tämän taulun.

n. A3

Teos on isäni tekemä. Hän oli lahjakas ja olisi saanut stipendipaikan jostain Saksan taidekoulusta (valitettavasti en tiedä tarkemmin), mutta koki velvollisuudekseen jäädä hoitamaan kotitilaa. Tästä jäi hänelle koko elämäksi jonkinlainen pettymys itseensä. Pahoin pelkään, että Suomessa on paljonkin vastaavanlaisia tapauksia…
Minä olen taulun lapsi ja isä on siinä myös. Joku voi kokea kuvan oudoksi pullon takia, mutta alkoholiongelmaa tässä ei kuvata. Isällä oli vinkeä tapa katsoa asioita ja tämäkin on huumorilla tehty kuva. Sitä paitsi, miksi pullo mielletään (Suomessa) aina alkoholiksi?

124 cm x 130 cm

Tein tämän teoksen keväällä 2016. Maalaus on akvarellia ja lammaskehykset ovat myös itseni sahaamat. Samanlaiset lampaat, jotka kiipeilevät tytön siipien päällä, juoksentelevat peruskalliolla kehyksen yläreunassa. Tämä teos ei ole ollut kuin kahdessa näyttelyssä. Mielestäni tämä teos on kaunis ja näyttävä ja edustaa minulle lupausta aina uudesta keväästä. Tämä teos todella ansaitsee päästä näyttelyyn.

49cm x 68cm

Maalaus on poikani puolison Katri Torniaisen tekemä. Saimme sen mieheni kanssa vuonna 2019. Laitoimme maalauksen omakotitalomme yläkerran seinälle, koska alakertaan se ei mahtunut. Minua harmittaa, että meillä kyläilevät eivät sitä välttämättä näe.
Pidän kovasti maalauksen värimaailmasta ja rauhallisesta tunnelmasta. Salaperäinen nainen päivänvarjoineen upealla näköalapaikalla kiehtoo minua. Osaan kuvitella itsenikin seisomassa siellä kauniin luonnon keskellä, turvapaikassa.

100×80

Taidemaalari Iidu Tikkanen maalasi teoksen vuonna 2011 Jangva Gallerian näyttelyyn Helsingissä. “Bourgeois Daydreams” näyttelyn maalaukset ovat suuria ja unenomaisia. Ne kuvaavat kerran loistokkaita, nyt unohdettuja interiöörejä menneiltä ajoilta.

Minulle tämä vahva maalaus on tärkeä sen vuoksi, että taiteilija on tyttäreni sekä siksi, että teos edustaa pysyvyyttä ja kotia. Olen muuttanut paljon ja katson aina ensimmäisenä tälle taululle paikan uudessa asunnossa. Laulussa sanotaan “Wherever I Lay My Hat (That’s My Home)”. Minä ajattelen, että kotini on siellä, mihin asetan tämän taulun.

28 x 21 cm

Edesmennyt äitini (1935-2020) syntyi ja asui Jyväskylässä. Hän olisi 1950-luvulla halunnut opiskelemaan taidetta Helsinkiin, mutta kauppiasisänsä Ville Lampila (Villentornin paikalla sijainnut nahkatavarakauppa) ilmoitti, että koulu on kauppakoulu. Äitini maalasi vuosien varrella omaksi ilokseen erilaisilla tekniikoilla pieniä tauluja. Nyt noista teoksista on kymmenkunta taulua meidän lasten ja lastenlasten ilona seinillämme. Olen kehystyttänyt ne ja olemme sopineet, että äitini satavuotissyntymävuonna pidämme näyttelyn teoksista. Pari taulua on jo näytteillä ollutkin.

29×38, kehyksen ulkomitat 33×43

Teos on nuorimman lapseni tekemä, pidän sen väreistä ja tyylistä. Tästä syystä se on meillä kotona olohuoneen seinällä.

lev. 67x kork. 120 cm

Tyttäreni ehdotti yhtenä kesäisenä päivänä, että eikö tehtäisi jotain jännää. Sinä kesänä v. 2011 oli käyty Kolmården -eläintarhassa. Reissun kuvista etsimme sopivan kirahvin, jonka siirsimme levylle ja maalasimme askarteluväreillä. Harja askarreltiin puuvillalangasta ja liimattiin kirahvin selkään.

Tytär halusi myös tehdä oman eläimen. Kokonaisen kilpikonnan piirtäminen oli haastavaa, mutta ruutu kerrallaan se onnistui. Mieheni sahasi eläinhahmot irti levystä tarkasti viivoja pitkin. Molemmat eläimet ilahduttavat yhä seinälle ruuvattuina 13 vuoden jälkeen. Mukavat muistot palaavat mieleen.

No nyt ei ole tarkkoja mittoja enkä ole paikan päällä niin en voi mitata, mutta noin 50×70 cm

Tämä teos on taidemaalarisiskoni maalaama ja se on ollut esillä lapsuudenkodissani vuosikymmeniä. Sisareni menehtyi neljä vuotta sitten ja sittemmin lapsuudenkotini on myös jäänyt tyhjilleen. Pelastin sieltä itselleni sisareni teoksen. Sillä on monella tapaa tunnearvoa minulle.

Leveys 80cm
Korkeus 60cm

Löydän itseni usein surun ja kivun keskeltä. Voimakkaiden tunteiden ulos päästäminen on tärkeää, etteivät ne pakahduta sisältä käsin. Tästä jättää taakseen aina erilaisia jälkiä; usein ensimmäinen ajatus on se kaikista synkin, ennen kuin muistaa, ettei kipu jatku ikuisesti. Tärkeintä on, että muistaa malttaa vielä hetken.

54 cm x 52 cm

Vesivärimaalaus on veljeni tekemä, molemmat olimme vielä tuolloin oululaisia koululaisia. Maalauksessa yhdistyvät veljeni rakkain harrastus ja minun rakkain harrastukseni. Myöhemmin molemmat päätyivät myös opiskelemaan “harrastuksiaan”. Kerroin veljelleni, että en muista tekovuotta, mutta muistan kappaleen, jota ystäväni kanssa silloin harjoittelimme olohuoneen ikkunan edessä!
Minulla on monia veljeni tekemiä töitä (joista useat hän pyytää heittämään roskiin), tämä on molempien suosikki. Kuvassa aistin kotimme ilmapiirin, alkukevään valon, nuoruuden, tulevaisuuden, innostuksen.

25×30

Öljyvärityö esittää tytärtäni ja se on minun aarteeni niin kuin tyttäreni Jade Jalokivi. Silmissä näkyy iloa ja onnea niin kuin meidän elämässämme. Haluaisin saada tämän teoksen teidän näyttelyynne.

150 cm*60 cm

Työttömäksi jäätyäni työstin teosta useamman vuoden ajan ja siksi se on minulle tärkeä. Sain sen avulla ajan kulumaan ja sisältöä elämääni.

Noin mitat korkeus 14 leveys 21 cm

Tämä keramiikasta tehty ”Pegasos” on minulle erityisen tärkeä, koska sen on valmistanut äitini. Olen saanut sen häneltä lahjaksi vuonna 2020. Äitini on tehnyt keramiikkaa vuosikaudet ja hänen teoksissaan seikkailevat usein erilaiset eläinhahmot. Tämän teoksen muotokieli on kaunis ja sympaattinen. Väritys on herkkä ja persoonallinen. Teosta kosketellessa voin ajatella, että äitini käsien kosketus on muovaillut tämän teoksen. Tämä “runoratsu” muistuttaa myös minua siitä, että kirjoittaminen on ollut minulle tärkeää aina. Tuokoon se minulle aina inspiraatiota.

70×52

Äitini oli tekstiilitaiteilija ja kuvaamataidon opettaja. Opettajan työtä hän teki sairastumiseensa asti. Kuvassa on taulu ”Valonpisaroita”, jonka hän teki masennuskausiensa välissä. Myöhemmin, kun masennusjakso taas otti vallan, näytin äidille tätä taulua ja muistutin, että vielä tulee aika, jolloin masennus hellittää, jolloin valon- ja ilonpisarat saavat “sataa” elämään. Sain taulun perintönä ja ripustin sen oppilaitospapin työhuoneeseeni. Monelle opiskelijalle kerroin äitini tarinaa ja rohkaisin: vaikeiden aikojen jälkeen tulee taas hyviä aikoja, valon ja ilon pisaroita elämään.

Korkeus 85 cm x leveys 108 cm

Taulu on isältä, joka erakoitui 25 vuotta sitten petyttyään ihmisten suhtautumiseen. Hän ideoi, toteutti ja jos ei osannut, opetteli: kauppiaasta tuli metsuri, joka voitti moottorisahaveistokilpailuja, hitsasi, rakensi 2 taloa, 7 h maakellarin ja huikean sadevesikastelujärjestelmän. Hän kasvatti omenapuita, viinirypäleitä ja teki tuhansia litroja viiniä, jota ei itse juonut. Hän leipoi leipää, teki seinäryijyjä, soitti hanuria, piirsi lehtikuvista värikynillä isoja tauluja ja kirjoitti paljon. Taulu muistuttaa, miten tärkeää on oma sisäinen rauha ja omat valinnat. Jokaisella on oma ulappansa.

30 x 40

Tämä teos on vuodelta 2020, kun korona pandemia jylläsi ympäri maailmaa. Tämä teos kertoo toivosta menetyksen keskellä. Se on elämän polku. Olin menettänyt ex-mieheni sekä veljeni. Tummaa, kulje kohti valoa.

Kork. n. 38cm
Lev. n. 30 cm
Syvyys (tuen kanssa) n. 25 cm

Tämä teos oli portti taidevaluun, josta tuli intohimoinen harrastukseni ja matka itseeni. Olin käsitellyt korsetti-aihetta kankaalla, tuohella, kupari- ja alumiinipellillä, mosaiikilla sekä keramiikalla – seuraavaksi pronssilla. Korsetti on naiseen kohdistuvien odotusten tarkastelua. Kana, hanhi, kalkkuna ja huuhkaja ovat naisista käytettyjä (lintumaisia) haukkumasanoja, jotka sijoitin kunniamerkeiksi kunniamerkkien paikalle. Teokset ovat minulle päiväkirjansivuja, joihin tallennan muistoni, ajatukseni ja tunteeni ja joiden avulla prosessoin elämän ilot ja surut.

20.5 X 27cm

Intohimoisesti kalastusta ja grafiikkaa harrastava isäni (s. 1937) teki tämän käytyään Lofooteilla vuonna 1993. Nyt isäni ei enää kovin aktiivisesti jaksa kalastaa saati tehdä grafiikkaa, mutta rakkaus lajeihin ei ole hiipunut.

47 x 67 cm

Vuonna 2005 olin harrastajamaalarina umpikujassa, en kyennyt kehittymään taiteen teossa. Ryhdyin allapäin maalaamaan lankoihinsa sotkeentunutta marionettia, mutta sepä lähtikin karkuun ja ryömi virnistellen kohti valoa.
Siitä tuli käännekohta: lopetin maalaamisen, lähdin saamaan oppia taidekouluun, valmistuin taidegraafikoksi ja sillä tiellä olen edelleen. Vaikeina aikoina kuva puhuttelee edelleen. Ryömitään eteenpäin jos ei enempää jakseta.

Koko muokattavissa. Mikäli se tulee valituksi näyttelyyn teetän siitä kuvan.

Koronapandemian alkuaikoina keväällä 2020 ihmisten piti olla eristyksessä ja oli keksittävä kaikenlaista kivaa tekemistä kotona. Sosiaalisessa mediassa oli mukava idea #karanteenitaidetta, jossa taideteoksia mukailtiin esiintymällä niissä itse. Helene Schjerfbeckin ”Punaposkinen tyttö” on tuttu jo lapsuudestani Serlachiuksen taidemuseosta ja se innoitti minuakin osallistumaan. Tämä kuvapari ryöpsäytti kovasti tykkäyksiä ja mainittiin somessa useassakin paikassa. Paljoa kuvan ottaminen ei vaatinut; vähän meikkejä, vanhan lakanan ja kuvan räpsäisyn puhelimella. #karanteenitaidetta

korkeus 42,5cm
Leveys 60cm

Teos on minulle tärkeä, sillä se kuvastaa sitä hetkeä, kun jokainen nuori ja eläinlapsi jossain vaiheessa ”lentää pesästä” eli muuttaa omilleen ja opettelee pärjäämään elämässä ”omien siipiensä kantamana”. Teoksen sanoma on, että jokaisen polku kohti omia unelmia ja elämää on ainutlaatuinen. Kuvan isompi norsu (äiti) kulkee pienemmän norsun takana, mikä kuvastaa sitä, että äiti on aina lapsensa tukena, mutta antaa kuitenkin lapselleen tilaa kokeilla omia siipiään.

50×70 cm

Katsoin saunassa istuessani, miten kauniilta laventelinkukat näyttivät jalkakylvyssä. Ryntäsin hakemaan kameran kun tajusin, että näkemäni on maalaus. Ikuistin hetken maalaukseksi. Jokainen katselija voi samaistua tuoksuvaan, rentouttavaan hetkeen, ja asettua nauttimaan jalkakylvystä.

100*129

Tämä teos on tällä hetkellä uusin työni. Tämä onkin omakuvatyö. Henkilö on menossa etsimään ehkäpä omia juuria. Oppaana valkopääkotka, joka liittyy etsintään. Mukana oma kissa ja kitara (jota vähän harrastan).
Nimi työhön siksi tämä, että voisin olla ehkä tuolta vuorilta kotoisin. 🙂 No, lähetin oman työni.

Noin 95 x 45 cm

Isäni meinasi antaa vasaraa teokselle eli särkeä sen, koska ei ollut tyytyväinen siihen.
Siskoni kanssa kuulimme tämän suunnitelman, teimme pelastus operaation.
Isämme ollessa kotoa pois, kannoimme teoksen yhteiseen huoneeseemme, peitimme kaiken maailman huiveilla ja hatuilla, teosta ei näkynyt mistään suunnasta.
Jonkun ajan päästä isämme löysi sen ja ihmetteli, mitä se siellä teki.
Emme antaneet isän paukuttaa sitä vasaralla, koska se on meidän hattuteline.
Hattuteline nimisenä se on kulkenut siitä asti meidän perheessä.
Myöhemmin isämme kertoi “oli se hyvä, kun pistitte piiloon..”

70×90 cm

Elämä on niin arvokasta ja ihanaa. Teos syntyi vaikean tilanteen selätyksen jälkeen mielessäni vain, että eteenpäin ja valoa kohti tulee suunnata; muistaen elämänpolun kaikenlaiset, hyvät ja huonot, palapelin palaset.

109 x 109 cm (ei kehystä)

Teos on äitini taidemaalari Raija Heikkilän (1951-2019) temperamaalaus. Pidän kovasti teoksen atmosfääristä ja moniselitteisyydestä. Hahmojen ilmeitä ja teoksen symboleita voi tulkita monin tavoin. Näissä voi esimerkiksi nähdä sekä liikkeelle lähtemisen että paikallaan pysymisen teemoja.
Seurasin äitini työskentelyä läheisesti yli 25 vuoden ajan ja autoin mm. näyttelyiden järjestelyissä ja www-sivujen ylläpidossa. Hänen työuraltaan voi tunnistaa ja ajoittaa taiteilijan oman äänen löytymisen ja teknisen taituruuden huippuunsa hiomisen. Tämä teos on eräs hänen kultakautensa parhaita edustajia.

32×42

Maalasin taulun, koska tiedän etten osaa piirtää. Halusin antaa sille värin. Teos on ollut monessa paikassa. Pisimmän aikaa aikaa se oli lainassa edesmenneen anoppini luona. Se palautui kotiimme ja matkasi sittemmin mukanani työkomennukselle Xianin kaupunkiin Kiinaan. Oli siellä hoitamassa tärkeää tehtävää koti-ikävän torjunnassa melkein kolme vuotta. Matka jatkui paluukuormassa kesämökillemme Uuraisille. Pitkän matkan ja ajan kuljettuaan se on nyt kotonamme. Aika näyttää mihin tulevaisuus johtaa.

Korkeus 82 cm, leveys 32×30 cm

En itse asu enää Saarijärvellä, mutta vanhempani työskentelivät ja asuivat siellä kuolemaansa asti. Kotimme oli koti täynnä taidetta, osittain siksi, että isäni oli itsekin harrastaja. Hän teki taidetta eri tekniikoilla, mutta viimeisinä elinvuosinaan enimmäkseen öljyväreillä (maisemamaalauksia) ja veistoksia kipsivalulla. Veistoksissa aiheina olivat ihmiset ja eläimet. Tämä veistos on muistuma äidistäni, joka kuoli vuosi sitten, ja jonka kodin viimeisiä tavaroita kävimme eilen hakemassa Saarijärveltä. Nyt sen paikka on meillä.

44,5×37,5 cm

Maalari on pappani ja kuvassa mummoni. Taulun takana on valokuva, josta maalaus on tehty. Taulu oli kehystämättömänä mummolan seinällä, ja kun sain sen itselleni, kehystytin sen.

N. 50 x 60 cm (leveys x korkeus)

Mummoni sai taulun 60-vuotislahjaksi vuonna 1991 ja sen on tehnyt hänen veljentyttärensä. Muistan katsoneeni sitä mummolan seinällä ja kuvitelleeni, kuinka taivas taustalla alkaa valostua ja heittää puiden varjot maahan, kuinka ne auringon noustessa alkavat liikkua reittejään. Se tuo mieleen mummoni ja saa minut miettimään hänen armollista suhtautumistaan elämään. Köyhissä oloissa itärajalla kasvaneena hän oli kokenut monenlaista, mutta aamu sarasti vaikeuksien jälkeen aina. Nyt ymmärrän teosta myös tekniseltä puolelta, kun olen itse tehnyt puupiirroksia. Se tuo oman tasonsa teokseen.

Työ on kollaasi (mm. lehtimateriaali, peiteväri).

Kehyksien kanssa koko on 82.5 cm x 64 cm (kuvassa ilman kehyksiä, jotka valkoiset).

Kollaasi on äitini nuoruudenaikainen työ. Hän haaveili taiteilijan urasta, mutta päätyi opiskelemaan kansatiedettä yliopistoon. Työuransa hän teki museossa.
Teoksessa on monimerkityksellinen fantasiamaisema, joka lapsena herätti mielikuvitukseni. Äidin mukaan se kuvaa onnellisuutta.
Taulu oli esillä äidin lapsuudenkodissa. Itse muistan työn lapsuudestani: se roikkui äidinisäni Laurin keittiössä.
Minulle taulu tuli 2000-luvun alkupuolella. Vein sen kehystettäväksi, mutta kehystämö melkein pilasi työn.
Pidän kollaasista sen itsensä takia, mutta rakkaimman tauluni siitä tekee historia.

58*47

Äitini maalaama kaunis ja lämmin kesäinen maalaus auringonkukista.

Sovellan tätä kysymystä, sillä lomake heihastas aika perinteistä taidekäsitystä, toisin kuin ehdotus. Teos olisi siis kestollinen performanssi, joka koostuisi 2-5 tanssijan hetkessä syntyvästä, kontaktiin perustuvasta liikedynamiikasta. Ajallisesti teos voisi tapahtua esimerkiksi näyttelykauden ajalla joka toinen lauantai samaan aikaan ja samassa paikassa (museotilassa) tunnin ajan. (Huom. en saanut ladattua oikeaa kuvaa lomakkeeseen, voisin toimittaa sen jälkikäteen!)

Jyväskylässä on toiminut jo kymmeniä vuosia aktiivinen kontakti-improvisaatioyhteisö, joka on keskeinen osa kaupungin aktiivista alakulttuuriskeneä. Kontakti-impro (tai tuttavallisemmin kontsu) on nykytanssin muoto, joka perustuu fyysiseen kontaktiin ja heittäytymiseen. Jyväskylässä kontsun ympärille on syntynyt lämminhenkinen ja avoin kulttuuriyhteisö. Kontsua harjoitetaan kaikille avoimesti viikkovuoroilla Keski-Suomen museon naapurissa, Maatalolla. Taideurheiluksikin (art-sport) kutsuttu kontsu on meille monille arjen valopilkku ja siten osa kotien taidetta, yhteisötaidetta.

100 x 100

Maalaus on tärkeä, koska se on maalattu vaikeana pandemia-aikana. Tästä huolimatta se sisältää positiivista latausta ja uskoa tulevaisuuteen (jopa pyjamassa ja puhelimessa) Kommunikaatio on täynnä erilaisia tuntemuksia ja makuja, hedelmiä.

korkeus n. 260 cm / pystyn kuljettamaan

Koulupoikana löysin huovasta tehdyn teerimallin (olisiko ollut houkutin). Erkki Liukkosen pronssinvalukurssilla tein juustovahasta teerimallin. Tetri heiluu pihassamme kääntyen tuulen mukaan, kuten teeretkin! Tetri on pronssia, varsi messinkiä, jalusta graniittia.

n. 42 x 60

Vuosina 1966-1969 opiskelin Viitasaaren lukiossa. Onnekseni kuvaamataidon opettajani oli Matti Veikko Waskilampi. Hän pyysi minua opiskelemaan taidetta lisää Viitasaaren työväenopistoon. ”Kallot” syntyi siellä. Hän oli lähettänyt maalaukseni Suomen lukioiden väliseen kilpailuun. Se sai kunniamaininnan! Kävin Lahdessa katsomassa näyttelyn. Eikä tarvinnut hävetä!